Mitä tulee mieleen kesästä?
Ratikkapysäkit, ilmaiset kyydit, märät kengät, liftaus, piknikit, vihjailu, salailu, yöpaikat, vieraat paikkakunnat, juomat, ruuat, kotiintuloajat ja niiden rikkominen, kaverit, auringonpistos, naarmut, kaatumiset, hiertymät kantapäissä, kesäkengät, shortsit ja ohuet vaatteet, paljaat jalat, bikinit, hiekkarannat, puistot, mehut, alkoholi, sateet, pilvetön taivas, aurinko, lämpö, ruohotahrat valkoisissa vaatteissa, viileät yöt, tuoreet hedelmät, nuotiot, karkailu, lupaukset, joulun odotus, 365 päivää seuraavaan kesään.
Muutama kuukausi enää jäljellä, ja on taas kesä.
Olen saanut elämäni aikalailla raiteilleen, odotan kesää ja uutta opiskelupaikkaa, ensiviikkoja ja lomaa. Hiihtoloma on nyt lopuillaan ja en tehnyt koko loman aikana oikeastaan mitään, viimeyönä nukuin reilut 14h heräämättä kertaakaan ja silti väsyttää. Asumisjärjestelyistä en ole vielä varma, mutta eiköhän nekin selviinny jotenkin. Nyt olen asunut viikon ajan äidin luona, ja täällä olo tuntuu paljon helpommalta ajatellen jatkoa. Isän luona asuessa koulu sujuisi, mutta välimatkat on turhan pitkiä.
Koti on siellä, missä se tuntuu kodilta. Voin kesällä harkita muuttoa omaan kotiin, opiskelu- tai solukämppään. Siihen asti aijon olla stressaamatta siitä, missä yöni nukun.
Koti on siellä, missä se tuntuu kodilta. Voin kesällä harkita muuttoa omaan kotiin, opiskelu- tai solukämppään. Siihen asti aijon olla stressaamatta siitä, missä yöni nukun.
Pääsin myös eteenpäin erään ihmisen kanssa, tai oikeastaan laitoin välit poikki täysin. Se oli mun päätös ja halusin sitä, en ole katunut hetkeäkään, ainakaan vielä. Meillä oli kivaa yhdessä ja itse ihmisessä ei ollut mitään vikaa, mua vaan ahdisti yhdessäolo ja koko ihminen. Kun se puhui, tekstasi, sanoi ihan mistä tahansa asiasta, niin ahdistuin. Se oli tähän astisista päätöksistäni järkevin. Tää on mun elämä, eikä kukaan muu voi hallita sitä.







