Nukuin seitsemästä yhdeksään, heräsin 5 kertaa painajaisiin. Herään muka unesta, luulen äidin tulleen herättäneen minua koulua varten. Joku pitää minua käsistäni ja seisoo edessäni. En erota kasvoja, mutta huomaan ettei se ole äitini. Hahmosta on mahdoton tunnistaa ikää tai sukupuolta. Ei kumminkaan kovinkaan iso, muttei pienikään. Keskikokoinen. Hän pitää minun käsistäni kiinni. Yritän nousta sängystä, mutten pääse. Jäsenet ei hievahda senttiäkään. Makaan pääsemättä ylös. Hahmo ei liiku eikä puhu. Yritän huutaa, ja kysyä hahmon nimeä, mutta ääni ei lähde. Yritän ja yritän, ja lopulta herään. Oliko se totta, vai ei. Sama huone, sama pelko ja ahdistus jäljellä. Tovin kuluttua nukahdan uudelleen, taas herään muka unesta ja huomaan jonkun vetävän peittoa pois kasvojeni yltä. Tunnen vain kuinka peitto liikkuu, mutta taaskin makaan sängyllä elottomana. Kun vihdoin herään, peitto on liikkunut, muttei jälkeäkään liikuttajasta. Kukaan perheenjäsen se ei ainakaan ollut, sillä oveni oli edelleen lukossa.
Näiden lisäksi oli muutama samantapainen uni, joista en jaksa edes kirjoittaa. En vain ymmärrä miksi näen nyt tälläisiä unia, kun ajattelin kaiken olevan hyvin. Luulin ahdistuksen hävinneen täysin. Se palasikin moninkerroin voimakkaampana ja pelottavampana.
Syömiset ei sen kummemmin ole muuttuneet, olen juonu lasin vettä ja onneksi tänään ei tullut mokattua.
aamu edit: 56,0kg (farkut+tpaita)
kouluun kyydillä, illalla pidempi lenkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
The morning sun
Has a special meaning
She lives a dream that will end
When the sun goes down
She'll be alone, feeling lost
Thinking she's unknown
She'll say goodbye with a smile
Without shedding a tear